Sanon tämän heti alkuun, koska tiedän miksi tänne tulit. Kik seuraa. Sitä etsit, ehkä faneja, ehkä uusia juttukavereita, ehkä pienen piirin yhteisöä joka ymmärtää miksi harmonikka osuu suoraan rintaan. Minäkin etsin. Vuosia sitten luulin että iskelmä asuu radiossa ja tanssilavoilla, mutta somen algoritmit opettivat minut uudelleen kuuntelemaan.
Minulla on pieni kokeilu jonka teen aina kun julkaisen uuden pätkän. Ensin kertosäe yksinään. Lyhyt, pystysuora video, katse suoraan kameraan, yksi koukku joka jää hampaisiin. Sitten toinen julkaisu, jossa näytän miten laitan laulun alkuun kevyen rumpukompin ja miksi jätän basson pois ensimmäiset neljä tahtia. Joka kerta sama kuvio. Ensimmäinen klippi kerää silmäpareja. Toinen kerää keskustelua. Algoritmi rakastaa katseluaikaa ja kommentteja, ja iskelmä on keskustelua parhaimmillaan, koska sen teemat ovat arkisia ja tunnistettavia. Tämä on se kohta jossa hakukoneet ja käyttäjät kohtaavat. Kun kuvauksessa lukee kik seuraa ja videosta löytyy tunne, löydettävyyden ja yhteyden silta on valmis.
Kysymys. Miksi tango toimii vielä Reelsissä ja Shortsissa. Rytmi on tasainen kuin kävely. Silloin myös katsojan peilisolut pysyvät kyydissä. Kun kertosäe osuu seitsemänteen sekuntiin, videon kokonaiskesto ei edes tunnu videolta. On vain tunne. Algoritmeissa tämä näkyy retentiokäyränä joka ei putoa jyrkästi alkuun. Kun käyrä on sileä, suosittelu vahvistuu. Tämän huomaa kommenteista. Kun joku kirjoittaa muistan kun isä soitti tämän häävalssissa, olet voittanut jotain tärkeämpää kuin näyttökerran.
Yllättävä käänne. Suurin hittoni ei ollut radiosoittoon tehty kappale. Se oli kolmenkymmenen sekunnin pätkä jossa viritin harmonikan mikin ja annoin pienen mekaanisen naksunnan jäädä taustalle. Ajattelin korjata sen myöhemmin, mutta en korjannut. Se naksunta oli kuin vanhan tanssilavan lattia. Kommentit täyttyivät tarinoista. Joku kirjoitti että ääni muistutti aitan ovea lapsuuden pihassa. Sillä hetkellä ymmärsin miksi sosiaalinen media kantaa iskelmää. Se tallentaa vahingotkin, ja vahingot tekevät meistä totta.
Pieni triviatieto tähän väliin, jotta tiedämme mistä puhumme. Seinäjoen Tangomarkkinat käynnistyi 1980 luvun puolivälissä ja kruunaa yhä vuosittain tangokuninkaan ja tangokuningattaren. Tuo seremonia on sosiaalisen median esiaste. Yleisö elää mukana, äänestää, keskustelee ja muodostaa yhteisön joka jatkaa matkaa verkossa. Kun kirjoitat kuvaukseen kik seuraa, asetat lipun maahan. Täällä tavataan, tästä jatketaan.
Faktaa lisää, vaikka tarina houkuttaa. Somessa iskelmä menestyy parhaiten kolmella ehdoilla jotka näen toistuvan. Ensimmäinen on selkeä melodia joka toimii ilman taustaa. Jos kuuntelija hyräilee ilman kuulokkeita, klippi kestää toisenkin katselun. Toinen on konteksti. Kerro missä olit kun kappale syntyi. Ihmisen muisti on paikka ja tunne. Kolmas on yhteisöön vastaaminen. Kun ensimmäiset kymmenen kommenttia saavat vastauksen, seuraavat sata tulevat helpommin. Tämä ei ole taikuutta. Tämä on käytettävyyttä. Sosiaalisen median hakukoneet indeksoivat videon sisällön, kuvauksen, tekstit ja kommentit. Jokainen sana on tie sinun luoksesi.
Entä Kik. Se on pikaviestipalvelu, ei julkinen lava. Siksi kik seuraa on paitsi hakusana myös lupaus yksityisemmästä puheesta. Vinkki jonka opin kantapään kautta. Älä jaa mitään sellaista mitä et kertoisi tanssilavan kahvipöydässä. Pidä profiilikuvasi ja nimesi sellaisena että voit seistä niiden takana. Kun lähestyt ihmisiä, lähesty kuin lavatansseissa. Katse, nyökkäys, kysymys. Haluatko jutella tästä kappaleesta. Yhteydenpito on turvallista, kun tempo on rauhallinen.
Kokeilin kerran outoa ristiin pölytystä. Otin pelivideon jossa hyppäsin esteen yli aivan viime hetkellä ja vaihdoin taustamusiikiksi vanhan valssin. Kyllä, valssin. Kommentit räjähtivät. Osa nauroi, osa jäi katsomaan kaksi kertaa, joku kirjoitti että peli muuttui yhtäkkiä elokuvaksi. Yleisö ei ole genreuskollinen samalla tavalla kuin me tekijät. He ovat tarinuskollisia. Tämä on hyvä uutinen iskelmälle. Se kestää yllättäviä pintoja.
Jos haluat että hakukone ymmärtää sinut, puhu sille kuten ihmiselle. Kirjoita kuvauksia jotka sisältävät luonnollisesti sanat sosiaalinen media, iskelmä, tango, harmonikka, laulu, ja kyllä, välillä myös kik seuraa. Älä tunge niitä joka toiseen lauseeseen. Riittää että lukija ja kone löytävät saman punaisen langan. Videotekstitys auttaa. Niin tekee myös selkeä kansikuva jossa on kasvot ja tunne. Somessa kasvot ovat kuin kertosäe. Ne jäävät päähän.
En ole palannut vielä lähtöruutuun, enkä aio. Tämän päivän julkaisu on erilainen kuin eilinen. Ensin studiossa hiljennän taustan niin että sormien liike kuuluu kielissä. Sitten lataan pätkän, kirjoitan kuvaukseen tämän. Jos kaipaat keskustelua, kik seuraa. Vastaan kun ehdin. Ja kun ehdin, kysyn sinulta jotain minkä vain sinä voit kertoa. Missä sinä kuulit ensikertaa sen kappaleen joka ei koskaan unohtunut.